Pala kaunista Savonlinnaa: Kolovesi ja Linnansaari
Olen saapunut Savonlinnan seudulle, saimaannorppien valtakuntaan. Täällä sijaitsee kaksi kansallispuistoa melko lähellä toisiaan: Koloveden ja Linnansaaren kansallispuisto. Ne ovat erityisesti vesillä liikkujien suosiossa, mutta ei vaellussaappaissakaan tarvitse kylmäksi jäädä, sillä molemmissa puistoissa sijaitsee kävelyyn soveltuvia luontopolkuja. Oma retkireissuni näihin puistoihin tuleekin painottuumaan maakohteisiin, vaikka vesilläkin liikutaan. Linnansaareen pääsee helposti venekuljetuksella ja Kolovedeltä puolestaan löytyy ihan kumirenkailla saavutettava luontopolku.
Koloveden kansallispuisto: Nahkiaissalon luontopolku
Retkireissu alkaa Kolovedeltä, missä sijaitsee reilun kolmen kilometrin mittainen lyhyehkö, joskin melko vaativassa maastossa kulkeva luontopolku. Polulla pääsee tutustumaan vanhaan metsään ja sen lajistoon. Sijaitseepa reitillä myös pari hienoa maisemapaikkaa ja yksi järvimaisemallinen telttailualue. Lähden kiertämään polkua myötäpäivään.
Jos mielii kulkea paikassa, missä ei ole muita, niin tässä voi olla yksi potentiaalinen vaihtoehto. Parkkipaikalla on vain yksi auto ja (spoileri!) itse polulla en kohtaa lopulta yhtään ihmistä. Liekö sitten kuuma hellesää ajanut ihmiset helppokulkuisemmille poluille, sillä Nahkiaissalon polku on lyhyydestään huolimatta paikoitellen vaikeakulkuinen. Runsas kasvusto, kivet ja juuret ikävöittävät kulkua, hyttysistä puhumattakaan. Näistä huolimatta ympäröivä metsä on varsin tunnelmallinen.
Lyhyen metsässä hiippailun jälkeen polku siirtyy kalliolle, polun luultavasti hienoimpiin maisemiin. Täältä avautuu näkymä Koloveden rauhallisiin vesimaisemiin. Nimenomaan rauhallisiin, sillä Kolovedellä moottoriveneily on pääsääntöisesti kokonaan kielletty.
Kallioilta saavutaan Lohilahden telttailualueelle. Paikalla sijaitsee hieno laavu ja jonkin matkan päässä on myös uimalaituri. Telttapaikkoja täällä on kuitenkin melko rajoitetusti, joten suositumpana aikana voivat paikat loppua kesken.
Telttapaikalta reitti jatkuu järven rantaa pitkin eteenpäin. Paikka vaikuttaa hiljaiselta, ketään ei näy missään eikä mitään ihmisen tuottamia ääniä myöskään kuulu. Kesäisistä järvimaisemista on sitten hyvä ja helppo nauttia.
Järvimaisemat jätetään hiljalleen taakse polun siirtyessä takaisin metsään. Parhaimmat maisemat ovat selkeästi takana päin ja loppuosa polusta kuljetaan synkähkössä, mutta tunnelmallisessa korpimetsässä.
Lyhyen käppäilyn jälkeen saavun takaisin lähtöpisteeseen. Nahkiaissalon luontopolku näytti aluksi Koloveden isolla kartalla kovin vaatimattomalta, eikä minulla ollut polun suhteen kovin suuria odotuksia. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, kuinka monipuolisen kokemuksen tällainen "vesikansallispuisto" onnistui tarjoamaan ihan vain maata pitkin. Vaikka mitään tajunnanräjäyttäviä maisemia ei ollut tarjolla, polku kannatti kyllä käydä kokemassa.
Linnansaaren kansallispuisto: Ensimmäinen yö tentsilessä
Linnansaaren kansallispuistossa on lukuisia saaria joissa vierailla. Melko varmasti tunnetuin näistä on itse Linnansaari, jonne pääsee kesäkautena helpoiten venekuljetuksella. Vene kiertää Oravin ja Linnansaaren Sammakkoniemen leirintäalueen väliä useita kertoja päivässä. Kuljetus saarelle kannattaa varata etukäteen. Saarella voi yöpyä omassa teltassa, ekohostellissa tai tentsilessä. Jaa niin missä? Kyseessä on eräänlainen puihin kiinnitettävä, ilmassa leijuva teltta. Se alkoi kiinnostaa itseäni heti, sillä en ole koskaan aiemmin yöpnyt moisessa "ilmateltassa". Varaan siis itselleni sekä kuljetuksen että yön saarella kyseisessä majoitteessa.
Matka saareen kestää Oravista noin vartin. Perillä Sammakkoniemessä odottaa varsin monipuolinen leirintäalue, jossa sijaitsee mm. kioski-kahvila, sauna, keittokatos ja kaivo. Paikka vaikuttaa alusta asti kuin omalta pieneltä kyläyhteisöltä. Tentsilepaikan varmistettuani nautin hetken kioski-kahvilan tarjonnasta, kunnes on aika lähteä kiertämään saarella olevaa luontopolkua. Saarella on itse asiassa useampikin eri mittainen polkuvaihtoehto, mutta itseäni kiinnostaa niistä pisin, 7 km mittainen Linnavuoren polku.
Lähden kulkemaan reittiä vastapäivään. Miltei heti polun alusta lähtee sivuhaara kohti Linnansaaren torppaa. Kyseessä on perinnemaisema, jossa voi tutustua viimeisen vuosisadan elämäntyyliin. Siellähän täytyy vierailla.
Torppa on auki maksutta ympäri vuoden ja se on kuin ikkuna entisajan elämään. Sisällä on pimeää, mutta tunnelmallista. Paikalla ei ole ketään, joten ehdin katsella paikkoja ja tutustua tähän alkujaan 1850-luvulta peräisin olevaan rakennukseen rauhassa.
Torpalla vierailtuani on aika palata pääpolulle ja aloittaa kulku kohti Perpulanluhtaa ja Linnavuorta. Polku osoittautuu heti alussa varsin metsäiseksi: sitä peittää runsas kasvillisuus, jonka myötä ympärillä alkaa myös inistä iso läjä hyttysiä. Hyttysmyrkky ja sääskiverkko tuntuvat olevan minimivarustus, jolla tälle polulle uskaltaa lähteä.
Ei polku Perpulanluhdalle ihan pelkkää metsää kuitenkaan ole, sillä matkan aikana sivutaan myös vesistöjä. Yhtä näistä on pakko pysähtyä ihmettelemään pidemmäksikin aikaa. Muutamat vedestä nousevat puut ja ympäröivä ryteikkö herättää minussa erämaisen fiiliksen - jotain, mitä en tällaisella saarella osannut odottaa.
Saavun Perpulanluhtaan. Rannalla oleva tuuli karkottaa suurimman osan hyttysistä, joten vihdoin saa hengähtää hetkeksi. Paikalla on yksi vene ja telttaporukka. Luultavasti tänne pääseekin helpoiten vettä pitkin kuin kasvustoisen polun läpi kulkemalla.
Perpulanluhdalta polku jatkuu kohti odotettua maisemapaikkaa eli Linnavuorta. Matkalla sinne saattaisi käydä myös uimassa, mutta päätän säästää sen ilon vähän myöhemmäksi, polun loppuun.
Kiipeäminen Linnavuorelle sujuu vaivatta ja kulkua helpottaamaan on rakennettu useammatkin portaat. Ylhäältä avautuva vedellinen maisema on kaikkine saarineen varsin vakuuttava näky!
Maisemapaikalta polku jatkuu jälleen metsämaisemiin. Paluumatka Sammakkoniemeen tuntuu polun vaativimmalta osuudelta, sen verran paljon nousua ja laskua tulee vastaan. Ilta on jo pitkällä. Perpulanluhtaa lukuun ottamatta en ole nähnyt polulla ketään, kunnes hieman yllättäen vastaani kävelee tyyppi, jonka muistan tulleen saarelle samalla veneellä kanssani. Vaihdamme muutaman sanasen retkitarinoiden muodossa, kunnes jatkan taas omaa kulkuani.
Saavun takaisin Sammakkoniemeen. Väsymys alkaa painaa, mutta ensin aion karistaa hien iholtani pikaisella uinnilla. Oma tentsileni sijaitsee aivan uimakelpoisen rannan vieressä, joten pulahdus veteen onnistuu helposti!
Uinnin jälkeen huomaan, kuinka ilta alkaa hämärtyä ja "kyläyhteisö" hiljentyä. Paikalla ei liiku ketään ja valtaosa yöpyjistä näyttää jo vetäytyneen omaan majoitteeseensa.
On aika itsellänikin kömpiä tentsileen nukkumaan. Olen vuokrannut siihen myös tyynyn, peiton ja aluspatjan. Näin luksusta ei olekaan ulkona nukkuminen hetkeen ollut! Pelkkä peitto ei kuitenkaan lopulta ihan riitä itselleni, mutta onneksi otin varuiksi makuupussin mukaan.
Tentsile on varsin tilava, siinä on tilaa kolmelle nukkujalle. Jo yksin nukkuessa majoite tuntuu kuitenkin heiluvan aika tavalla jo pelkästä asennon vaihtamisesta, joten voin vain kuvitella millainen pomppulinna tämä tällainen ilmateltta on täydessä kapasiteetissaan.
Ulkona nukkuminen tuntuu olevan itselleni usein aika haastavaa, enkä lopulta saa nukuttua kovinkaan hyvin. En kuitenkaan syytä tästä tentsileä, sillä siinä on kuitenkin ollut varsin mukavaa kölliä. Tuntuu, että tässä yhdistyy teltan ja riippumaton parhaat puolet. Jatkuvaan retkikäyttöön moinen mahtaa kuitenkin olla liian raskas ja hankalasti pystytettävä, mutta tällaisena satunnaisena vuokramajoitteena tätä kyllä kannattaa kokeilla.
Aamun sarastaessa on aika lähteä takaisin kohti Oravia. Poistun saarelta aamun ensimmäisellä kuljetuksella noin kymmenen aikaan. Se tuntuu hieman aikaiselta itselleni, mutta toisaalta en usko enää saavani unta ja olen toisaalta myös nähnyt kaiken oleellisen. Paitsi ne norpat! Saimaannorppien näkemiseen pitäisi selkeästi omistaa enemmän aikaa ja mahdollisesti liikkua puistossa enemmän vesiteitse. Tämän uhanlaisen lajin bongaaminen jääkin minulta nyt sitten toiseen kertaan.