Syksyä vastassa: Leivonmäen kansallispuisto
Jyväskylän seudulla sijaitsevan Leivonmäen kansallispuiston karttaa tutkiessa voi jo havaita puiston geologisesti ehkä näyttävimmän muodostuman: Sorsanselän järven keskellä sijaitsee vajaan kahden kilometrin pituinen kapeahko harjuniemi, joka yltää lähes vastakkaiselle rannalle asti. Tällaisia muodostumia näkee harvoin, eikä se edes ollut viime viikonloppuisen vierailuni kohokohta.
Olin varannut Leivonmäen päiväretkilleni aikaa pari päivää, missä ajassa ehtisin tutustumaan puiston moniin eri kasvoihin: järviin, harjuihin, soihin ja metsiin. Kohteina olivat mm. Harjunkierros, Koskikara, Kirveslammen kierros ja Luupään lenkki. Olin ihan fiiliksissä, kun sain kulkea pitkin puiston yksinäisiä suomaisemia kamerani kanssa ilman, että ketään tuli vastaan. Olin jopa hieman hämmentynyt siitä, kuinka vähän puistossa lopulta olikaan väkeä. Harjuniemen kärkeen käppäillessä odotin ilta-auringon laskua, mutta valitettavasti iso pilvimassa peitti auringon ja ilta kääntyi nopeasti yöksi. Takaisin oli siis hipsittävä pimeässä, ja tietysti onnistuin myös harhautumaan reitiltä pariin otteeseen. Sentään suunnistin otsalampulla, osa pimeässä metsässä vastaan tulleista retkeilijöistä kun ei tuntunut tarvitsevan edes sitä.
Mielenkiintoisesta harjuniemestä huolimatta puiston paras osuus oli kuitenkin Koskikaran kierros. Syksyn väreihin pukeutuneen metsämaiseman keskellä soliseva Rutajoki on voimakkaine virtauksineen ja vesiputouksineen vakuuttava näky. En ihan heti keksinyt vertailukohtaa tälle paikalle, pitäisi ehkä palata Pienelle karhunkierrokselle vastaavan kokemuksen saamiseksi. Kosken yli pääsee kulkemaan pariin otteeseen puusiltaa pitkin kohti kosken vieressä sijaitsevaa, hakkuilta säästynyttä kuusikkoa, joka sekin saa mielen levolliseksi. Polkua jatkettaessa kosken pauhu selvästi rauhoittuu ja loppumatkan saa kulkea isolta osin joen vartta pitkin hiljaa virtaavan veden äärellä. Muutaman kilometrin mittaiselta kierrokselta palataan lopulta takaisin osin samaa reittiä.
Koskikaralla vierailu oli hieno päätös Leivonmäen retkelle. Se tapahtui myös juuri oikeaan vuodenaikaan, kun metsä peittyy kertaalleen kauniisiin syksyn väreihin ennen uinahtamistaan lepoon pakkaskelien jo pikkuhiljaa kolkutellessa ovella.
(Viimeinen kuva kansallispuiston ulkopuolelta)