Kevättä vastassa Kurjenrahkan kansallispuistossa
Kevät on edennyt hämmentävän nopeasti. Vielä viikko sitten käppäilin Nokian saaristossa jäistä järvenrantaa pitkin, ja nyt Turun seudun Kurjenrahkaan tutustuessani sain todeta alueen suuren Savojärven olevan kauttaaltaan sula. Muutenkaan menneestä talvesta ei ollut jäljellä kuin erittäin satunnaisia jää- ja lumikasoja. Luonto on toki vielä kovin yksivärinen, mutta siitä huolimatta hyvin kesäinen sää ja +12C lämpötila oli houkutellut paikalle paljon ulkoilijoita. Puistonhoitajan mukaan alueella olisi päivän aikana liikkunut yli 500 ihmistä.
Savojärven ja Pukkipalon yhteensä noin 12km kierroksella kulku sujui hitaasti, sillä minun oli vaikea olla jatkuvasti pysähtelemättä ihailemaan hienoa suo- ja aarniometsämaisemaa. Tunnen kiitollisuutta siitä, että Pukkipalon kaltaisia alueita on ymmärretty jättää jälkipolville lähes koskemattomana, ja että minulla on mahdollisuus niistä nauttia. Savojärven polulla kohtasin yllätyksekseni rantakäärmeen! Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta kun näen käärmeen luonnossa. Kuvaan se otus ei tosin halunnut päätyä, sillä se katosi pöpelikköön ennen kuin ehdin edes ajatella sen kuvaamista. 😄
Jos aarniometsää ei lasketa, niin Kurjenrahkan ainoa varsinainen turistinähtävyys on Kuhankuonon rajakivi. Tuo kohta näyttääkin varsin mielenkiintoiselta kartalta katsottuna, sillä kyseisellä paikalla sijaitsee peräti seitsemän eri kunnan rajapaikka. Kiveä kiertäessä pystyykin siis tekemään varsin pikaisen maakuntakierroksen. 😄
Mitään upeita näköalojapaikkoja tai nähtävyyksiä ei Kurjenrahka minulle tarjonnut, mutta kaunista luontomaisemaa sitäkin enemmän. Keväinen luonto, sula Savojärvi sekä pimenevä ilta laiturinnokassa öljylampun valossa vie mielen jo kovasti kohti kesää.
