Välipysäkki Rautusvuoman kansallispuistoon
Rautusvuoman kansallispuisto (alkuperäiseltä nimeltään Stabbursdalenin kansallispuisto) sai kunnian olla ensimmäinen ulkomaille suuntautuva kansallispuistovierailuni. Puisto sijaitsee Norjassa Finnmarkin läänissä, noin puolentoistatunnin ajomatkan päässä rajalta. Itse saavuin tänne Nordkapista, ja vaikka ollaan edelleen varsin pohjoisessa, niin täällä kuitenkin kasvaa puita eikä maasto ole Nordkapin kaltaista lähes kuollutta erämaata. Puiston mäntymetsä onkin tiettävästi maailman pohjoisin mäntymetsä.
Ensimmäinen haaste puistoon saavuttuani oli keksiä tapa navigoida siellä. Suomen kansallispuistoissa lähtöpaikalla on usein kartta alueesta ja viralliset kulkureitit merkitty puihin, mutta kumpaakaan en täällä havainnut. Itse asiassa pelkkä puistoon löytäminen oli pieni haaste, sillä paikalle ei ollut selkeää opastekylttiä E6-tien varressa. Todellisia ongelmia nämä eivät kuitenkaan olleet, sillä navigaattori osasi kyllä tuoda minut perille, ja vaikka maastossa navigointiin käyttämäni Maastokartta-sovellus ei tunne Norjan maastoa, pystyin käyttämään erillistä norjalaista karttapalvelua (kannattaa vilkaista Norgeskart jos Norjassa liikkuu).
Tälläkin puistolla on kohtuullisesti kokoa, peräti 747 km². Näin ollen on selvää, ettei sitä voi yhdessä päivässä mitenkään kokea, etenkin kun iso osa puistosta sijaitsee yli kilometrin korkuisella tunturialueella. Itse olin myös enemmän ohikulkumatkalla, joten tyydyin tekemään vain muutaman tunnin viisiitin puiston mäntymetsän peittämässä jokilaaksossa, jonka virtauspaikoille pääsee aloituspaikalta varsin kivikkoista polkua pitkin. Näin leveitä ja matalia virtauspaikkoja en ole Suomen puistoissa nähnyt, puhumattakaan siitä, että puistossa kulkiessa taustalla avautuu koko ajan Norjan hieno tunturimaisema. Virtauksesta olisi nähdäkseni ollut mahdollista kulkea yli vähänkään vettä pitävillä kengillä useistakin paikoista, mutta oli paikalle rakennettu myös riippusilta. Norjalaisia retkeilijöitä en kuitenkaan nähnyt paikalla kuin vain muutaman, iso osa porukasta vaikutti tulleen kalastamaan virtauksen alajuoksulle.
Rautusvuomassa olisi varmasti ollut enemmän nähtävää kuin aika antoi tällä erää myöten. Tunturit jäi kokematta, mutta visiitti pelkkään jokilaaksoonkin kannatti tehdä. Toivon mukaan Rautusvuoma ei myöskään jää viimeiseksi ulkomaiseksi kansallispuistoksi, jossa vierailen.