Matka saareen: Perämeren kansallispuisto
Perämeren kansallispuisto on varmasti yksi maamme vaikeimmin saavutettavista kansallispuistoista. Puisto sijaitsee kokonaan merialueella eikä sinne (tietääkseni) kulje minkäänlainen julkinen veneliikkenne. Kokoa puistolla on 157 neliökilometriä, josta maa-alaa on vain alle kolme neliökilometriä. Puiston käsittämään saaristoon on matkaa lähimmältä rannikolta lähemmäs kymmenen kilometriä, mistä syystä puisto on tiettävästi Suomen vähiten vierailtu kansallispuisto.
Miten tällaiseen helmipuistoon sitten pääsee? Autolla sinne ei voi ajaa eikä oman veneen käyttö tullut itselläni kysymykseen, uimisesta puhumattakaan. Kieltämättä minulla oli hieman haasteita selvittää eri vaihtoehtoja ja luulin jo, että tämä puisto jäisi nyt sitten kokematta. Selvitystyö tuotti kuitenkin lopulta tulosta, ja sain järjestettyä itselleni venekyydin puistoon yhdessä lammaspaimenten kanssa. 😄 Tästä iso kiitos Pekka Aholle. Lammaspaimenista löytyy juttua Ylen sivuilta: Perämeren Pensaskarin paimenviikot kiinnostivat satoja hakijoita
Lähdimme matkaan Tornion Leton venesatamasta kohti kansallispuistoa. Sää oli harmaa ja sateen uhka todellinen, mutta onneksi aurinko päätti lopulta näyttäytyä pilvien lomasta. Kävimme lammaspaimenten kanssa ensin Pensaskarilla, jossa heidän oli tarkoitus majoittua. Saarelta löytyy mm. kalakämppä ja jääkellari, joihin pääsin saarella vierailun aikana tutustumaan. Tämä olikin kiva lisä retkeen, sillä en ajatellut tähän saareen tutustumisen kuuluvan alkuperäiseen retkisuunnitelmaan.
Pensaskarilta jatkoimme Pekan kanssa veneellä varsinaiseen retkikohteeseeni eli Selkä-Sarvelle, noin 15km päähän rannikosta. Sarvella sijaitsee alueen ainoa varsinainen luontopolku sekä parhaat nähtävyydet. Mitään kunnon pitkää luontoretkeä ei kuitenkaan voinut odottaa, sillä Sarven polku on vain kilometrin mittainen. Sen aikana sai kuitenkin nauttia kauniista ympäristöstä ja metsämaisemasta polun johdattaessa minua kohti saaren eteläkärkeä. Vaikutti myös vahvasti siltä, että tällä polulla tulisin olemaan tänään ainoa kulkija.
Polun kärjessä minua odotti kalamaja, autiotupa ja muutamia muita rakennuksia. Paikkaa oli kiva tutkia, ja sen aikana sain myös nauttia hienosta säästä ja upeasta merimaisemasta. Tuntui, että olenpa aika jännään paikkaan itseni tuonut.
Retki jäi lopulta melko lyhyeksi, sillä tarkoitukseni oli palata takaisin samalla taksiveneellä. Lähtöä tehdessä hieman harmitti, etten ollut ajatellut yöpyä saaren autiotuvassa, olisi varmasti ollut hieno kokemus. Ehkä joku toinen kerta sitten. Tästä huolimatta minulle jäi fiilis, että saarella vierailu kannatti ja olihan ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä oleminen ja sillä saareen tulo myös kokemisen arvoinen juttu.
Perämeren kansallispuisto sai kunnian olla 20. vierailemani kansallispuisto. Se tarkoittaa, että olen nyt nähnyt puolet maamme 40:stä kansallispuistosta. Tässä vaiheessa uskaltanen tunnustaa, että minulla on haaveena nähdä vielä loputkin 20. Kuitenkin ilman mitään aikatauluja, sillä näiden kiertäminen ei saa olla suorittamista, vaan tarkoituksena on ennen kaikkea nauttia luonnosta, valokuvaamisesta ja ihan vaan olemisesta.
Alkunkarinlahti
Perämeren kansallispuiston vierailun yhteydessä tutkin myös alueen lähellä sijaitsevia retkeilypaikkoja. Melko lähellä satamaa sijaitsee Alkunkarinlahti, jossa kulkee useampikin päiväretkelle sopiva polku. Alueelta löytyy mm. lintutorni ja tulistelupaikka.
